Politiikan nykynäkymä

Santeri Alkio hänestä julkaistussa postimerkissä

Prof. Vilho Harle vavisutti ajatusmaailmaani kirjoituksellaan ja radiohaastattelussaan. Hänen kritiikkinsä kohdistui esimerkkinä Keskustapuolueen tilaan mutta samassa yhteydessä oma puolueeni SDP sai saman kohtelun. Harle katsoo, että Keskustapuolue on unohtanut "köyhien asian" , josta Santeri Alkio puolueen eli Maalaisliiton perustajana kantoi erityistä vastuuta. Keskusta huolehtikoon omistaan mutta samalla tulin ajatelleeksi demareiden nykytilaa. Olemmeko muuttuneet poliittisen keskustan hampaattomaksi osaksi, jolla ei ole uskottavuutta saamaan omaa kannattajakuntaansa (edes!) vaaliuurnille? Kenen asialla olemme? Liituraita- jakkupukueminenssin eli valtaeliitin puolustajiako olemme? Missä on se tavallinen duunari, joka ahertaa alipalkattuna pätkätöissään tai lomautettuna odottaen kenties lopullista lappua irtisanomisestaan? Tuemmeko toiminnallamme kepeää juorujournalismia erilaisia yksityiselämän paljastuksia levittelemällä?
Vaalirahakeskustelu on jo kuukausien ajan vellonut viestimissä saamatta aikaan muuta kuin valheita valheiden perään. Kaikki korostavat, että vallitseva käytäntö ja määräykset takaavat nykyiset menettelytavat. Varmasti kyynisesti jatellen näin onkin. Nyt on kuitenkin hänärtynyt asian moraalinen puoli. Suurimmilla summilla porvaripuolueita tukeneet ovat julkisesti sanoneet, että vaalituen tarkoituksena oli Suomen ylimmän vallan säilyttäminen porvarillisena Siinä totisesti onnistuttiin. Eli meillä on rahalla ostettu hallitusvalta ja määrääviin poliittisiin tehtäviin pääsevät vain he, joilla ona omaa tai lahjarahaa eniten Tässä plutokratian määräämässä järjestelmässä ei liene väärin, että työväenliikettä tukevat (yllätys yllatys): työläiset.
Ei sosialidemokratialla ole muuta mahdollisuutta kuin palata ideologiseen työhön aatteemme pohjalta eli alkiolaisittain: köyhien asiasta huolehtimiseen. Vaalirahasirkuksen on loputtava siihen että KAIKKI osapuolet ilmoittavat tukijansa. Nykyinen taloudellinen tilanne vaatii ihan muunlaista keskustelua kuin nykyinen pintajournalismi ja sensaatioiden perässä juokseminen.
Jotain vikaa kyllä tässä kansassakin on, kun tilatuimmat ja ostetuimmat lehdet ovat juorulehtiä. Katse peiliin: osallistunko itse tällaisen "tiedotusmaailman" tukemiseen? Parannuksen paikka, jos vastaus on myönteinen.